Kärpästen herra (Lord of the flies) on William Goldingin vuonna 1954 kirjoittama kirja. Kirja julkaistiin Suomessa vuonna 1960. Kirjassa on 336 sivua.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan ajalle, jolloin englantilaisten koulupoikien lentokone putoaa autiolle Tyynen meren saarelle. Koska saarella ei ole yhtään aikuista, pojat äänestävät johtajan. Ehdokkaana on urheilullinen Ralph ja Jack, joka on äänessä koko ajan. Muut pojat äänestävät Ralphin johtajaksi. Ralph sai päättää kaikesta ja kaikkien on toteltava häntä. Jack on metsästyksen päällikkö. Henkilö, joka ajatteli asioita järjellä oli Possu.
Pojat sytyttävät tulen ja toivovat jonkun näkevän savua. Juonen edettyä kukaan ei enää noudata tulen sytyttämissääntö lukuunottamatta Possua ja Ralphia. Muut haluavat pitää hauskaa, uida ja syödä lihaa. Riitojen jälkeen Jack sanoo eroavansa heidän heimostaan ja kehottaa muita poikia menemään hänen mukaansa saaren toiselle puolelle.Yli puolet pojista menevät Jackin mukaan. Saarella oli nyt kaksi jengiä, yksi oli Ralphin johtama ja toinen oli Jackin johtama jengi.
Jackin johdolla jengi alkaa muuttua villiksi, pelottavaksi ja väkivaltaiseksi. Niin väkivaltaiseksi, että kaksi poikaa murhataan.
Kirja on kirjoitettu hyvin sivistyneellä kielellä, eikä kirosanoja sivistyneiden englantilais-poikien suusta juuri päästy.
Kirja kuvaa enemmän poikien tunteita enemmän kuin miljöötä.
Teoksesta on tehty kaksi elokuvaa. Ensimmäinen on Peter Brookin ohjaama mustavalkoelokuva vuodelta 1963, ja se noudattaa hyvin tarkasti kirjan juonta. Vuonna 1990 julkaistu elokuva sen sijaan eroaa alkuperäisen romaanin juonesta melko paljon.
Ilmestyessään Goldingin esikoisteos ei ollut suurikaan menestys. Kirjan ensipainos Yhdysvalloissa oli vain 3 000 kappaletta. Nykyisin se kuuluu kirjallisuuden opintoihin useissa yliopistoissa ja kouluissa ja sitä käytetään jopa johtamispsykologian opetuksessa. Romaani on vertauskuvallinen. Kirjan nimi viittaa Saatanan toiseen nimeen Belsebubiin, jonka hepreankielinen muoto kääntyy sanoiksi Kärpästen herra.
Uhattu Dallasissa, Teksasissa high school -kirjastoissa, samoin muualla Yhdysvalloissa: South Dacotassa 1981, Owenissa 1981, koska teos "on demoralisoiva ja esittää, että ihminen on vain hieman eläintä ylemmällä tasolla". , Maranassa Arizonassa 1983, Olneyssa Teksasissa 1984 "väkivallan ja huonon kielen vuoksi".
William Golding oli englantilainen kirjailija, joka tutki teoksissaan erityisesti syyllisyyden ja kärsimyksen ongelmaa sekä käsitteli ihmisen moraalista olemusta vertauskuvallisen esitystavan keinoin. Hänen novellinsa sijoittuvat usein suljettuihin yhteisöihin kuten saarille, kyliin, luostareihin, metsästäjiin, laivoihin merellä tai faaraon hoviin. Tunnetuimpia teoksia ovat mm. Merimatka, josta hän sai Booker-palkinnon, Vapaa putoaminen, Näkyvä pimeys ja Perilliset.
Minusta kirja ei ollut jännittävä, mutta halusin lukea miten pojat muuttuivat juonen edetessä. Kirja oli kuitenkin hyvä ja juonta oli helppo seurata. Oli mielenkiintoista seurata Ralphin ja Jackin kiistaa.
Joitakin kohtia oli vähän vaikea ymmärtää, mutta muuten se oli selkeää tekstiä. Olisin halunnut tietää, kuinka paljon aikaa pojat yhteensä saarella viettivät. Oli ihan kiva lukea kirjaa.
Oon myös lukenu saman kirjan, ehkä pari vuotta sitten. Se on loistava!
VastaaPoistaAlku on jotenkin niin aurinkoinen ja naivi, eikö? Pojat vain leikkivät iloisesti keskenään ja nhahistelevat. Loppua kohti koko homma vääristyy niin sairaaksi, huhhuh. Mua ainaki jännitti sikan, mut olin kyl sillo nuorempi. Juoni oli jotenkin upottava.
Mä luin tän kirjan joskus ala-asteella, eli en muista siitä kauheasti mitään. Kerrot kuitenkin hyvin kirjan juonesta ja omista tuntemuksistasi ja kirja palautui nyt itsellenikin mieleen. Joissain kohdissa tekstisi etenee vähän takkusesti, mutta se ei ole vaikeasti ymmärrettävä :)
VastaaPoistaJoo, se alku oli vaa hauskanpitoo, mut sit kaikki muuttuu :)
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne!
Kirja vaikuttaa melko hyvältä ja jännittävältä. Just tota jännitystä oisin myös omaa kirjaani toivonut. Toisaalta tässä kirjassa saattaa olla liikaa väkivaltaa omaan makuuni. Mutta kirja todellakin herätti kiinnostukseni. Olis ollut myös kiva tietää enemmän tosta tulen sytyttämissäännöstä ja kuinka monta poikaa saarella tarkalleen oli? Jos sitä edes selvisi kirjassa. En usko että tulen ikinä lukemaan kirjaa mutta leffan voisin ehkä joskus jopa katsoa. :)
VastaaPoistaBlogi oli hyvin kirjoitettu. Itse luin kirjan jollain äikän kurssilla ja olen samaa mieltä siitä, että juoni oli mielenkiintoinen.
VastaaPoistavoin nyt kertoa siitä tulen sytyttämissäännöstä. Eli pojat tekivät vuorelle nuotion ja siitä lähti aina savua. He toivoivat, että joku näkisi savun ja he pelastuisivat. Kukaan ei enää jaksanut kiivetä vuorelle, niin se tulen sytyttäminen vain jäi. Ja en ole varma siitä, että kuinka monta poikaa saarella olim´, mutta ehk joku 8 tai 10
VastaaPoistaHyvä ja selkeä blogi. kirjan juoni tuntuu kiinnostavalta.
VastaaPoistaYleensä suosittelen leffoja, joita klassikoiden pohjalta on tehty (ks. useat muut blogit...), mutta tässä kyllä elokuvaversiot ovat mielestäni aika heppoisia kirjaan verrattuna.
VastaaPoistaSaralle tiedoksi: Voit aivan hyvin lukea kirjan, koska mäkin olen pystynyt siihen. Väkivaltakuvauksia on suhteellisen vähän.
Kurjemmalta tuntuu se ajatus, että lapset eivät ole automaattisesti hyviä ja yhteistä hyvää tavoittelevia, vaan sivistyksen pintakerros on kuorittavissa nopeasti ja lapset - pienet kuoropojat - muuttuvat nopeasti villeiksi ja auktoriteettiuskoisiksi ja pelolla hallittaviksi ressukoiksi. Älykästä poikaa ei uskota eikä valita johtoon, koska hän on pulska rillipää. Nykytutkimuksetkin kai osoittavat, että yrityksissäkin johtotehtäviin valitaan helposti pitkä ja suhteellisen mukavannäköinen mies ja että lihavat saavat samasta työstä joillakin aloilla huonompaa palkkaa kuin normaalipainoiset. Goldingin maailmankuva ei ole ruusuinen, mutta ilmeisesti surullisen tosi.